keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

"Mut taas oon radalla, mua kuumottaa, ettei nyt vaan sattuis mitään"..


Moikka taas!

Maanantaina Zoko pääsi kengitykseen, sekä hiitille Kouvolaan. En ole varma, olenko maininnut aikaisemmin täällä blogissa, mutta Zokon seuraavan startin ajaa joku muu kuin minä. Lahden nelivuotismestaruuden jälkeen tunsin suoraan sanottuna itseni aivan paskaksi kuskiksi, ja päätin silloin, että en varmaan aja enään ikinä kilpaa. Noh, se nyt ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta haluan nähdä, miten joku kokeneempi kuski saa Zokon kulkemaan. Mietin hetken, että ketä kysyisin ajamaan, ja päädyin sitten pyytämään Salli Kotirantaa, sillä olen seurannut hänen ponejaan niin pitkään kuin muistan, hänen bloginsa kautta, ja muutenkin. Tykkään hänen ajotyylistään, ja muutenkin hän vaikuttaa mukavalta tyypiltä.

Zoko on tuntunut nyt kotona tosi hyvälle, mennyt kilometriä 2.45-2.40, kun syksyllä kotona vauhdit oli lähinnä 3.00 luokkaa. Ravi tietysti on ollut vähän epämääräistä välillä, mutta siitä osa syy on pohjassa, ja kengitysessäkin oli vähän sanomista.

Hiitille kumminkin saatiin kaviot kuosiin, mutta odotukset ei silti olleet erityisen korkealla, oletin, että poni ravaisi melko huonoa ravia, ja vauhdit jotain 2.50-2.40 maksimissaan.


Mutta kerrankin poni päätti yllättää! Melkeimpä ensimmäistä kertaa pääsin sivusta katsomaan Zokon ravia, ja sehän ravasi! Muutamat pikku haparoinnit tuli, mutta lähes koko ajan näytti ravi tosi kivalle. Vauhdit myös yllätti, maksimi nopeus (ei kilometriaika) oli 2.28, ja muuten Zoko meni about 2.35-2.40! Ihan järkyttävän hyvin ponilta, jolla lähes viimeiset puoli vuotta on mennyt vain saikkuillessa!
Maanantai oli muutenkin tosi hyvä päivä, olin koko päivän tosi iloisella päällä, hyvä etten alkanut itkemään onnesta.


Noh, tiistaina sitten pudottiin taas maanpinnalle..
Ajattelin mennä aurinkoisen sään kunniaksi Zokon kanssa lenkille, kun pääsin jo 12 koulusta. Laitoin kaikki kamat valmiiksi, ja laitoin starttikamojakin valmiiksi ikea-kassiin. Hain Zokon tarhasta, ja sen kaviot oli vähän mutaiset. Ajattelin, että huuhtaisen ne nopeasti, kivempi laittaa putsit puhtaisiin jalkoihin.
Meidän pesarissa oleva kaivo on vain sellainen kolo, juuri Zokon kavion kokoinen. "Kaivokolossa" on kivi estämässä kavioiden sinne menemistä. Se on kumminkin sen verran syvälle valahtanut, että Zokon kavio mahtuu kaivoon, ja se on aikaisemminkin mennyt sinne vahingossa, mutta mitään ei ole ikinä sattunut, vaikka poni onkin pari kertaa pelästynyt, ja riuhtaissut äkkiä jalan irti.

Tiistaina käänsin Zokon pesariin, ja aloin laittamaan naruihin kiinni, sain toisen narun riimuun kiinni, kun Zokon oikea takanen tippui kaivoon. Aloin heti rauhoittelemaan ponia, sillä tiesin, että kun se tajuaa olevansa jumissa, se alkaa riuhtoa. Zoko kumminkin tajusi olevansa jumissa, ja alkoi riuhtomaan ihan hulluna, kunnes se lähes kaatui pesariin, jalka edelleen jumissa kaivossa. Vihdoin se pääsi irti, mutta nyt se vaan piteli vasenta takasta ilmassa, ryntäsin heti tarkastamaan oikeaa takasta, ei mitään jälkiä. Sitten katsahdin vasenta takasta ja ihmettelin, että miksi se sitä pitää ilmassa. Ei muuta kuin tarkastamaan tätäkin jalkaa, ja ei tässäkään jälkeäkään. "Kai sä vaan säikähdit Zoko? Pliis sua ei oikeesti satu siihen, sä vaan pelästyit?" Tunnustelin jalkaa vähän, enkä tuntenut mitään ihmeempiä, huuhtasin jalat, koska sitä vartenhan siihen tultiin. Laitoin ponin karsinaan, eikä se suostunut astumaan oikealle takaselle. Kun sain karsinan oven kiinni, lähdin pihalle tallista. Mietin vain, että mitä helvettiä mä teen. Soitin sitten Heidille, ja se puhelu olikin tosi hieno, itkun sekaisena koitin saada kerrottua mitä kävi. Sisko kehotti sitten kysymään tallilla joltain järkevämmältä kuin minä, että mitäs kannattaisi tehdä. Odottelin siinä hetken kivellä itkien, ennen kuin menin katsomaan uusiksi, että onko jalka turvonnut tms.
Ei se paljoa ollut turvonnut, ehkä ihan vähän lämmin. Kysyin sitten meidän kengittäjältä, jos hän voisi katsoa Zokon koipea, ja hän sitten tutki, ja sanoi, että pihalle vaan poni, että saa liikettä, ja kaikki on ihan kunnossa, joku pieni nyrjähdys vain, ei tarvitse olla huolissaan.

Nyt toivotaan vaan parasta, että jalka tulee kuntoon. Jos ei tule, niin yksinkertaisesti vaan jäädään pois Kouvolan startista, joka olisi 3.4 sunnuntaina. Tänään se oli aika tukki, mutta poni vain arkoi jalkaa vähän, ei ontunut pahemmin. Käytiin vaan maasta käsin kävelemässä vajaa kilsan lenkki.


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

hiittiä, starttia?



Moikka!
Ollaan Zokon kanssa reenailtu nyt ahkerasti, ja menty kotonakin hiitti-tyylisiä lenkkejä, ja poni on tuntunut ihan hyvältä, takajalat välillä sekoilee laukalle, mutta vauhdit alkaa näyttää ihan mukavilta, ja kunhan päästään hokkikengistä eroon, ja pohjat paranee, niin luulisi ravinkin paranevan vielä.



Huomenna ollaankin lähdössä ihan raviradalle hiitille. Lähdetään Kouvolaan asti, jotta Zokon uusi kuski pääsee testaamaan ponia ennen starttia. Kauden avaus startiksi ollaan katsottu 3.4. Kouvolassa. Ainoana hidasteena tässä on se, että en ole muistanut ilmottaa Zokon rokotustietoja hippokseen, ja ne on kerinneet vanhentumaan, joten tässäpä yritetään järkkäillä. Tiistaina loppuu ilmo, ja tässä on tosi pahasti nää pyhät just, niin eihän mikään ole auki.




Jos ei nyt Kouvolan starttiin päästä, niin Lappeessa on 24.4 seuraava yritys. Seuraava pelon aihe on taas mittaus. Ponit mitataan 6 vuotiaaksi asti aina ennen kauden ensimmäistä starttia, ja Zoko on ollut juuri 129cm lyhkäsessä kaviossa viimeksi, maksimi korkeushan on se 130cm, tai ei ole raveihin asiaa.





tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kolme karkulaista ja päivystysreissu



Moikka!
Zoko sai liikkua viikonloppuna ihan kunnolla, perjantaina käytiin ajolenkki, lauantaina poni pääsi juoksemaan laitumella, ja sunnuntain hiittityylisestä lenkistä kerroinkin jo viime postauksessa videolla.
Lauantaina meillä oli taas Heidin kanssa pääpointtina saada kuvia hevosista, ja päätettiin sitten laittaa Too ja Zoko samaan aikaan laitumelle juoksemaan. Ne on kerran aikaisemminkin juosseet yhdessä irtona, ja silloin se päättyi niin, että molemmat juoksivat tallin pihassa irtona, ja puolet kentän aidasta oli maassa.
Zoko on vähän irtojuoksutuksessa sen verran nihkeä, että sitä saa komentaa vähän, jotta se liikkuu, ja etenkin jos muita hevosia ei ole näköpiirissä, se vetää semmoset paineet, että yksinkin melko usein päätyy juoksemaan aidan väärällä puolella.



Tälläkin kertaa Zoko oli vähän nihkeä juoksemaan, Too olisi kyllä mennyt jo pienestä maiskutuksesta, mutta Zokoa piti vähän enemmän käskeä. Se sitten taas päätti, että nyt on juostu tarpeeksi, ja ponkaisi portista yli. Too mietti hetken perässä, mutta meni sitten myöskin läpi aidasta. Zoko antoi onneksi helposti kiinni, ihan tuttu juttu hänelle jo.. Too taas keräsi sen verran painetta, että Heidillä kesti vähän pidempään saada se kiinni, mutta molemmat juoksivat siis tyhjänä olleeseen tarhaan, ja siellä Too jatkoi hölkkäilyä.
Kun molemmat oli saatu kiinni, vei Heidi Toon talliin, ja otettiin Zokon kanssa vielä vähän poseeraus kuvia.




Kävin myös selässä, ja otettiin pari laukka pätkää, mutta siinä sai olla ponin liikutus, kun vapaapäivä sillä ihan virallisesti kuului olla. Tiukkaa reeniä vaan, että saadaan kirittyä sairaslomalla tulleet kilot kuriin.
Tämän jälkeen kuvattiin vielä Toota hetki, ja sitten Heidi haki Roon, jolla päätti mennä ilman satulaa.
Parit ravipätkät Heidi ehti ottaa, kun sitten tasapaino petti, ja Roo pääsi vapaaksi. Portti oli jo valmiiksi hajalla, joten Rookin pääsi juoksemaan tallin pihalle.



Heidi sai Roon kiinni, ja mei takaisin selkään, ja yritti vielä ottaa ravia, mutta tippui taas, ja tällä kertaa Roo potkaisi Heidistä vauhtia hokkikengällä, ja siihen sai jäädä Roon liikutus, ei muuta kuin kuskaamaan Heidiä lääkäriin tikattavaksi. Aika pahaa jälkeä tuli kyllä, mutta ei onneksi sen pahemmin käynyt. Heidin blogiin tulee varmaan tarkemmat selitykset tästä tarinasta, jos kiinnostaa.

Maanantai ja tiistai Zokolla on vapaata, sillä viikonloppuna liikuttiin sen verran paljon, ja tänään olen työssäoppimassa niin myöhään, että en viitsi varmaan mennä enään tallille.



maanantai 14. maaliskuuta 2016

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Hyviä uutisia



Moikka!
Puuta on nyt pakko koputtaa, mutta tällä hetkellä poni tuntuu taas tosi hyvälle, hokin polkemat on melkein parantunut, eikä ontumisesta tietoakaan. Lisäksi tässä parin päivän aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea muutakin hyvää, että nyt vaan odotellaan sitä, milloin se ala-mäki taas alkaa.
Noh, yritetään pysyä positiivisella mielellä, nyt kun siihen on aihetta! Tällä viikolla uskalsin keskiviikkona lähteä ajamaan Zokoa, mutta silloin poni tuntui aika huonolta, jos koitti mennä yhtään hölkkää kovempaa, tuli ihan ihme kipitystä, tai sitten laukkaa. Toki meillä on teiden pohjat aika huonot, kun lumi on vähän sulanut sohjoiseksi.



Tänään lenkillä kuitenkin poni päätti yllättää, olemalla reippaalla päällä, ja ravikin luisti jo paljon paremmin, vaikka edelleen pohja oli vähän kehno. Molempina päivinä mentiin 7km lenkki, keskiviikkona vähän rauhallisempi, ja tänään reippaampi. Nyt vaan kunnon teho reeniä, että päästäisiin ensi kuussa sinne starttiin. Onneksi Zokolla on sen verran hyvä pohjakunto, että tässä saattaa olla jotain toivoakin.


torstai 3. maaliskuuta 2016

Parempaan päin?



Heippa! Zoko ei ollut eilen enään ontunut, mutta pidän sen edelleen vapaalla, että hookin polkemat pääsisivät kunnolla paranemaan. Ne on vaan tosi pahassa paikassa vuohisessa, että liikkuessa ruvet aukeaa aina vaan, niin paranemisessa voipi kestää. Eilen kävin siis tallilla vain hoitamassa Zokon jalkaa, ja lisäksi pääsin ajamaan Heidin Toon, kun sisko oli kotona kipeänä. Oli niin hassua ajaa pitkästä aikaa isolla hevosella, vähän oli eri vauhdit, kun Too vielä painoi aika paljon.


Huomenna olisi suuntana jälleen kerran Horse fair, saa nähdä tarttuuko mitään mukaan. Tallille suuntaan varmaan sunnuntaina vasta, sillä lauantaina on Hair & Beauty messut, mitkä ovat pakolliset koulun takia.